Kaksi neulojaa miettii. Aika on kortilla, käytännössä vain kevät on jäljellä, jos kirja halutaan markkinoille alkuperäisessä aikataulussa. Yksi mielenkiintoinen palaveri oli lupaava, mutta valitettavasti kustantamon aikataulu olisi siirtänyt kirjan vuodella eteenpäin. Ja polte on jo valtava. Valmiiksi. Neulojat päättivät jo hyljätä kustannetun julkaisun, miettivät ja pähkäilivät omakustanteita, painettuja sellaisia siis ja toisaalta pelkkää e-kirjaa. Ja jatkoivat neulomista, kirjoittamista, kuvaamista ja neulomista (ja purkamista).
Lopulta eräänä kauniina ja kuulaana (lienee synkkä ja räntäinen talviaamu) aamuna toinen neulojista eksyi ison T:n sivuille ja siellä luki: ”kunnioittaa kaikkia niitä osapuolia, jotka tekevät teoksesta teoksen”. Niinpä niin. Osui ja upposi. Neulojat päättivät vielä kerran kokeilla, laittoivat sen samaisen “lyhyestä virsi kaunis”-paperin menemään ja jatkoivat neulomista, odottamatta juuri oikeastaan enää mitään.
Seuraavana aamuna.
Plim. Sähköpostissa oli maili T:ltä ja tapaamispyyntö. Neulojat pyörittelivät hetken silmiään, pakkasivat puikkonsa ja lankansa sekä mallikansionsa ja suunnittelivat taas kerran aamukahvilla palaveristrategiaansa.
Tiukka kädenpuristus, hyvää ruokaa, “Osaatko sä neuloa?” -kysymys, aikatauluja, etenemissuunnitelmaa ja järkyttävän hyvä fiilis tapaamisen jälkeen.
“Vaikka tästä ei mitään tulis, niin kannatti käydä, ihan jo sen takia, että näki miten asioita voidaan hoitaa näinkin”
5. Näytös
Ja niin asiat lähtivät rullaamaan.
Ehkä kysymys on henkilökemioista, ehkä ammattitaidosta, ehkä luottamuksesta, ehkä.. No aika monesta asiasta, mutta ensimmäisen tuskaisen ylikävelyjyräämisen jälkeen olo T:n kanssa tuntuu helpolle. Enää ei tunnu sille, että meidät on armosta otettu, epämääräisiksi havaittu ja pitkässä narussa roikottu, ehkä yleishyödyllisiksi todettu. Nyt on hyvä fiilis, teemme yhteistyössä ammattilaisten kanssa toivottavasti maailman parasta meidän neulekirjaa.
Tarinan opetus meille oli se, että omaa itseään on hyvä kuunnella ja ammattiaitoa sekä osaamista arvostaa, myös omaansa.
Ihana, että tarinalla on onnellinen loppu! Ja sitä paitsi opetus, oman itsensä kuuntelu.
VastaaPoistaOdotan kirjaa jo tosi innolla. :)
Kiitos tarinata. Rohkaisee tovottavasti muitakin kuuntelemaan itseään ja sanomaan kiitos ja heihei sellaisissa kuvioissa, jotka ei etene!
VastaaPoistaOnnittelut siitä, että hyvä kumppani vihdoin löytyi. :)
Raiku ja morso, pitkään se kesti, se että kuunteli itseään, ja toivoi, että yhteinen sävel löytyisi, mutta lopulta ne tosiasiat oli tunnustettava, ettei tunnu hyvälle.
VastaaPoistaHei! Toivottavasti kaikki nyt onnistuu ja menee suunnitelmienne mukaan! Olen innolla mukana kirjanne odotuksessa! En ole ehtinyt poiketa vahaan aikaan, mutta nyt kylla heti alkoi pyoria neulonta jutut paassa!
VastaaPoistaTerveisin Teje
Kiitos tästä. Jotakin tuttua, vaikka ihan noin pahasti vastaavaan en ole törmännyt. Mutta asiat voidaan tosiaan hoitaa niin monella eri tavalla!
VastaaPoista